Tulimme Chennain lentokentälle aamulla matkustettuamme 12 tuntia Suomesta. Kuten aina, Babu pongasi meidät paljon ennen kuin me huomasimme hänet. Vedin suurta matkalaukkua, kannoin reppua ja käsilaukkua. Mikolla oli kaksi rolleria ja tietokonereppu. Babu riensi apuun. Olin jo ilahtuneena päästää matkalaukustani irti mutta Babuhan painoi minun ohitseni Mikon luokse ja otti Mikolta matkalaukut.
Babu on Mikon autonkuljettaja, ei minun. Vedin siis itse matkalaukkuni autolle.
Olemme Intiassa.
2 kommenttia:
Tätä Intiaan paluuta blogin uskollisena lukijana on jo ehditty odottaa. Mukavia ovat kirjoitukset muualtakin päin maailmaa. Erityisesti iloitsin äidin ja tyttären yhteisistä jutuista, Piasta on saanut kuvan harvinaisen järkevänä nuorena naisena ja hänellä tuntuu olevan perusarvot elämää varten kohdallaan. Vaikka joskus tuntuukin ”tirkistelyltä” lukea myös hänen juttujaan, tulee niistä hyvälle tuulelle, kertomuksia elämästä maailmalla, ei kehuskelua omasta erinomaisuudesta eikä siitä mitä mikäkin maksoi ja kuinka hienoa ja erikoista. (nämä kai ovat ominaisuuksia jotka tulevat kasvatuksen myötä ja oppeina kodeista)
Hyvää jatkoa teille ihanaan Intiaan – ja Pialle Kanadaan.
/ Mii
Kiitos kivasta kommentista. Pia on todella harvinaisen kiva tyttö mutta kun sanon tämän äitinä, se kai vesittyy vaikkei ole syytä. On ihanaa jos blogille riittää lukijoita!
Lähetä kommentti