Taas kotona Chennaissa

Jo koneenvaihdon yhteydessä aamuyöllä Delhin kentällä konkretisoitui että olemme Intiassa. Ostin kansainvälisestä ketjukahvilasta, Costasta, muffinsin ja juotavaa ja maksoin 155 rupian ostokset 200 rupialla (3 euroa). "You have 5 rupees?" tivasi hymytön myyjä. Intiassa ei ole riittävästi pientä rahaa. 500 rupian seteli on käytössä järjetön vaikka automaatti niitä suoltaakin kun nostan rahaa. Kymmenestä rupiasta pienemmät rahat ovat arvoaan arvokkaampia. Mutta kun mennään yhden rupian alapuolelle (1.5 senttiä), ei paisen kolikot enää kiinnosta. Töissä kahvi maksaa 6 rupiaa ja kun usein joudun maksamaan kymmenen rupian setelillä, vaihtoraha tuodaan minulle iltapäivällä kun kassaan on kertynyt kolikoita. Yritin joskus maksaa satasella mutta silloin olisi kuppilan kassa kaatunut ja työkaveri maksoi kahvini.

Delhin kentällä Mikko tilasi PizzaHutista pizzan ja tilaukset toimitetaan nimen mukaan "May I ask your good name, Sir, please?". Vain Intiassa puhutaan näin.

Babu oli Chennain kentällä tietenkin vastassa ja tietenkin oli festivaalipäivä. Mikon tehdas oli sen vuoksi tämän maanantain kiinni, sairaalani oli kyllä auki. Koska en varsinaisesti ole sairaalan palkkalistoilla, en kiitänyt töihin.

Vijaya Dashami on suuri juhla. Mikon töissäkin oli viime viikon lopuksi pyhitetty työkalut ja rahat. Juhlassa on jotain sadonkorjuun alkamisen juhlimista - uhrataan että maa olisi hedelmällinen - ja ainakin yhden legendan mukaan juhlitaan kuinka hyvä voitti pahan. Vishnu-jumalan yksi monista ilmentymistä, Rama, tappoi Sita-vaimon siepanneen Ravana-demonin. Vaimo oli siepattu kostoksi koska, Rama oli loukannut Ravanaa kieltäytymällä Ravanan sisaren Shoorpanakhan kosinnasta katkaisemalla tämän nenän. Demoni Ravana kuoli ja vaimo palautui omalle jumalmiehelleen. Näistä legendoistakaan en aina ole varma mikä oman oikeustajuni mukaan on oikein ja mikä väärin. Mikään ei ole yksiselitteistä enkä minä voi näitä arvostella.

On selvää että Vijaya Dashami on suotuisa päivä. Kaikki minkä aloittaa tänä päivänä onnistuu. Etenkin koululaisten ja opiskelijoiden on syytä ostaa koulukirjat tai tavata opettajansa tänä päivänä.

Babu teki poojan autollemme ja moottorpyörälleen, työkaluille. Rituaalia katsellessa tuli taas kerran mieleen että tässä maassa ulkomaalainen pysyy ikuisesti ulkopuolisena. Asioita voidaan selittää, mutta en usko että ikinä pystyn ymmärtämään Intiaa. Mutta voin ulkopuolisenakin iloita että automme on katsastettu, huollettu ja sen lisäksi pyhitetty tulella ja uhreilla. Uhrit - sitruuna, vesimeloni, kookospähkinä - Babu mäjäytti kadulle niin että liiskautuivat porttimme eteen. Niistä riittää nyt lehmille ja vuohille syötävää.

Olemme takaisin Intiassa.

Banaaninlehtien päälle asetettu jyviä, banaaneja, tulenliekki, auton ja prätkän avaimet ja laatikollinen makeisia jokaiselle meistä. Auton kaikkiin valoihin ja jokaiseen muutenkin tärkeään kohtaan on laitettu punainen ja keltainen täplä. Vartijamme Jantu, puutarhaa hoitava Vanilla ja Babu.

Babu kulkee uhrihedelmään kiinnitetyn tulenliekin kanssa ympäri auton, pyöritti liekkiä keulan, perän ja jokaisen renkaan kohdalla ja tuhosi hedelmän sen jälkeen tielle. Tein kyllä syntiä olemalla sandaalit jalassa, temppeleihin ja koteihinkin mennään aina paljain jaloin. Mutta minulla on sisäsandaalit jalassa.

Babun moottorpyörä. Kummankin renkaan edessä on sitruuna, samoin kuin meidän auton renkaiden edessä. Kun lähdetään liikkeelle, sitruunat murskaantuvat. En tiedä miksei vartijan polkupyörää otettu rituaaliin mukaan.