Lento Intiasta Suomeen josta parin päivän jälkeen Amerikkaan josta ajellaan Kanadaan, josta ajetaan takaisin New Yorkiin, josta Suomeen, kaikki alle kymmenessä päivässä. Muistan kun mentiin Pian kanssa joskus Thaimaahan Bangkokiin ja Huahiniin kuuden päivän lomalle ja ihmiset sanoivat että Thaimaassa minimiaika on kaksi viikkoa. Kukin matkaa tyylillään.
En olekaan varsinaisella lomamatkalla. Mutta oli tosi rentouttavaa vain olla yhdessä paikassa, siellä Montrealissa ja etenkin Sainte-Anne-de-Bellevuessa ja nähdä miten ihmiset arkeaan elävät. Etenkin oma tytär. Viikonloppuisin muutkin kuin opiskelijat viettivät seurallista iltaa. Kylän vierasvenesatama täyttyi aikuisista veneilijöistä jotka nauttivat pitkän illallisen jossain monista terassiravintoloista ja sen jälkeen istuivat rattoisan näköisesti iltaa veneissään. Kanadanranskalaiset puhuvat paljon ja kovaa eikä alkoholi ole tabu! Quebec tuo monella tapaa Euroopan mieleen enemmän kuin Amerikan.
Ajomatka Montrealista takaisin Newarkiin oli nopea eikä siitä jäänyt mitään mieleen. Tavallaan nautin yksin ajamisesta, kiva olla vain omien ajatusten kanssa ja lauleskella mitä mieleen tulee. Ja kuuntelin hyvällä omallatunnolla country-musiikkia koko matkan, Pia on hurahtanut kantriin eikä tätä mieltymystä enää tarvitse perheessä peitellä.
New Yorkista lennähtää niin nopeasti Suomeen Lontoonkin kautta ettei oikein ehdi edes nukkua. Oli terveellistä asua sademetsän uumenissa ja tehdä matkaa sieltä käsin. Aikakäsitys muuttui täydellisesti.
Kun tulin kotiin, koira oli onnellinen. Se hyppi ja vinkui ja juoksi kuin pentu. Ja sen jälkeen se on vain nukkunut eikä ole kiinnittänyt minuun mitään huomiota.
6 kommenttia:
Mukavaa että matkat tuntuivat lyhyiltä! Josie ei ole maailman fiksuin koira, se kyllä tietää jos on ollut poissa pitkään, mutta sen muisti kestää vain minuutin ja se usein erehtyy luulemaan tuntemattomia perheenjäseniksi...
Käsitykset lentomatkojen pituudesta ovat tosiaan muuttuneet. Minä huomasin jossain vaiheessa luokittelevani Euroopan ja Intian väliset lennot "keskipitkiksi". Joku Lontoo-Montreal on vielä sitäkin lyhyempi hypähdys.
Totta kai Josie käyttäytyy pennun tavoin. Josie ei ole aikuistunut koska se leikattiin nuorena. Asia on selvä amatöörieläinpsykologillekin.
Josien on ikuisesti pennun kokoinenkin vaikka sillä on jo harmaat silmäripset! Pentu se taitaa olla vielä vanhana.
Josie sentään vaatii monien päivien eroa tullakseen hassuksi riemukkaaksi pennuksi. Olin tänään 3 tuntia akvarellissa, ja sain riemukkaan hyppelyvastaanoton kotiin tullessa. Mutta meitähän on vaan kaksi ja ainahan on se vaara että mummu ei palaakaan ...
Hei Pirkko, oletko vielä Suomessa? Olisi mukava tavata. Anu Töölöstä
Lähetä kommentti