Mikko kyllä kehotti minua vaihtamaan autonvuokrauksen Newarkin lentokentältä Manhattanille jossa olimme kaksi päivää. Ennen matkaan lähtöä Intiassa ja vielä New Yorkissa tarkistin hintoja, mutta valitsemani Payless Car Rental oli 150 dollaria muita halvempi. Paluumatkalla koneeni lähtee Newarkista joten vuokraus sieltä on hinnan lisäksi ihan järkevääkin.
Torstaina aamulla olimme MoMA:ssa ihailemassa modernia taidetta. Olisimme olleet siellä pidempäänkin mutta olin sopinut että Newarkin Shuttle Taxi Service käy hakemassa meidät hotellilta kello 12.30. Vastaava joukkotaksi oli JFK:ltä tullessa osoittautunut ihan näppäräksi ja edulliseksi. Olen Suomessakin ollut tyytyväinen lentoaseman Yellow Taxiin.
Manhattan ei kuitenkaan ole Helsinki. Kiertelimme noukkimassa muita asiakkaita ennenkuin edes yritimme pois Manhattanilta. Olin silti tyytyväinen ja kehuin Pialle kuinka edulliseksi matkamme tulee - 40 dollarilla Newarkiin. Pia kertoi kuinka Arrested Development-sarjassa Buster oli käyttänyt liki samoja sanoja ja kiertänyt koko päivän Los Angelesista Mexicon kautta Los Angelesin lentokentälle. Sääli että nokkela tv-sarja lopetettiin ensimmäisen kauden jälkeen. Sääli että Pia tuntui aavistavan jotain.
Emme joutuneet Meksikoon, mutta matka vei puolitoista tuntia. Newarkissa kävin soittamassa ilmaispuhelimella Payless Car Rentaliin: pitää ottaa shuttle-bussi hotelli Wyndhamiin jonka vieressä autovuokraamo on. Päästäksemme Wyndhamin bussiin meidän piti raahata neljä matkalaukkuamme lentokenttäjunaan ja siirtyä pysäköintialue 2:een. Typerää kyllä olin kysynyt neuvoa miten parkkialueelle pääsee, jäimme ohjeiden mukaisesti pysäkkiä liian aikaisin pois ja jouduimme lentokentän matkatavaroiden luovutusalueelle. Tyhmä tunne.
Takaisin rullaportaita kolmanteen kerrokseen, odotimme taas junaa, jatkoimme yhden pysäkinvälin ja odottelimme hotelli Wyndhamin bussia. Hieman ennen kolmea olimme autovuokraamossa, saimme auton, painoimme kaasun pohjaan ja vinhaa vauhtia New Jersey Turnpike'lle kohti Montrealia. Oli helteinen päivä. Auto oli tukalan kuuma, mutta niinhän se alkuun on kun ilmastointi ei heti viilennä. Puolen tunnin kuluttua auto oli edelleen kuuma. Ilmastointi ei toimi. No, jospa sinnittelemme vaikka Albanyyn asti ja vaihdamme siellä toiseen autoon. Tiukan paikan tullen voimme varmasti ajaa Montrealiinkin asti. Pia soitti Paylessiin ja kysyi missä voimme vaihtaa ehjään autoon.
Järkytys - vain Newarkissa!! Payless Car Rental on autovuokraamo jolla on vain yksi toimisto ja se on Newarkin lentoaseman lähellä hotelli Wyndhamin vieressä. Tässä vaiheessa seisoimme moottoritien ruuhkassa odottaen pääsevämme George Washington siltaa myöten takaisin New Yorkin puolelle Bronxiin. Valuimme hikeä. Ei tästä mitään tule, pakko vaihtaa kärry. Juuri ennen siltaa pääsimme kääntymään ja jouduimme uuteen ruuhkaan. Puoli viideltä olimme takaisin Newarkissa. Pia oli soittanut autovuokraamoon ja pyytänyt järjestämään meille viilennetyn auton valmiina lähtöön että voimme ikäänkuin Formula-kuskit hypätä autosta toiseen ja sujauttaa Montrealiin. Formulat todellakin ... Paylessin tyypit halusivat tarkempia tietoja "oletteko laittaneet ilmastoinnin päälle?", "laitoitteko puhaltimen päälle?" ja muuta triviaalia. Pialla oli nälkä ja minua itketti.
En ole varma olinko varannut Hyundai Accentin joka on varsin pieni auto, mutta siinä pelasi ilmastointi ja se liikkui - se riitti. Söimme ensimmäisessä levähdyspaikassa, siinä Newarkin vieressä, New Jerseyssä suunnilleen niihin aikoihin kun olimme kuvitelleet olevamme jossain Vermontissa lähellä Kanadan rajaa. Sitten juutuimme siihen George Washington sillan ruuhkaan ihan kuten pari tuntia aikaisemminkin.
Kymmenen aikaan illalla Albanyn kieppeillä jet lag alkoi vaivata ja väsytti kamalasti. Taukoja ja ulkona hyppelyä, kahvia ja virkistystä. Vermont on synkkä osavaltio ajaa pimeässä. Siellä on pelkkää metsää. Rajan ylitys oli onneksi helppo Pian sanoessa taikasanat "olen McGillin opiskelija".
Rajalta on vajaan tunnin ajo Pian kampukselle jollei eksy. Me eksyimme. Hämmästyttävää sinänsä koska reitti on hyvin yksinkertainen. Mutta moottoritietä korjataan ja siinä oli hämäriä opasteita jotka eivät väsyneille matkaajille avautuneet.
Hieman yhden jälkeen olimme perillä. Pia jäi kavereidensa kämppään, minä jatkoin hotelliin. Olin aamulla haaveillut illallisesta Montrealissa, mutta puoli kahden aikaan yöllä ajatuskin ruoasta teki kipeäksi. Oli ihanaa vain nukkua.
Ei kaikki ollut turhaa. Opin paljon: yksikään valintani tai ratkaisuni ei ollut ollut oikea. Seuraavalla kerralla tiedän että matka sujuu mainiosti kun teen kaiken toisin kuin nyt.
9 kommenttia:
Ehkei aina kannata valita halvinta vaihtoehtoa. Itse olen oppinut, ettei JFK:n kentälle kannata mennä metrolla, vaikka se onkin halvin vaihtoehto. Kokeilin sitä pari vuotta sitten. Kaksi dollaria metrosta plus 7 dollaria lentokenttäjunasta. Taksi maksaa 50 dollaria. Bussi on varmaan n 15. Metro kulkee kaikenlaisten epämääräisten kaupunginosien läpi ja matka midtownista kesti varmaan 1,5 tuntia. Olin varma, että myöhästyisin koneesta.
Ymmärrän hyvin, että piti ottaa vähän etäisyyttä ennen matkakertomuksen kirjoittamista. Jälkikäteen paljon hauskempi matka kuin se alunperin suunniteltu versio.
Ei kuulosta edes jälkikäteen kovin hauskalta. Jatkuvaa ruuhkassa seisomista, eksymistä, rikkinäinen auto. Kaikki ovat ikäviä ja aikaa vieviä ongelmia, mutta ei kuitenkaan sellaisia legendaarisia vastoinkäymisiä joisi vielä vuosienkin päästä muistella.
No jaa. Ei kaiken tarvitse aina mennä niin hienosti. Ei harmita yhtään, pääsimmehän Montrealiin.
Mutta Antti on oikeassa tuon taksin suhteen. En tiedä miksi olen nyt vanhemmiten intoutunut käyttämään noita erilaisia mainioita yhteiskuljetuksia.
Nostan hattua, vaatii kanttia tehdä tuollaisia päätöksiä kuin paluupäätöksenne Newarkiin oli.
Eipä ollut ensimmäinen eikä toinenkaan kerta meidän perheellemme kun käännytään takaisin pidenpäänkin ajettua. Yhden kerran oltiin menossa Philadelphiasta Montrealiin kun huomattiin pari tuntia ajettua, että passista voisi olla iloa. Toisen kerran oltiin menossa Antin kanssa State Collegeen kun uuppari tehtiin siinä kolmen tunnin kieppeillä.
Ei me mitään opita.
... tai siis teidän paluunne oli siitä poikkeuksellinen, että se ei johtunut omasta hölmöilystä.
Tosiaan, muistan että käännyttiin ympäri. En tosin muista mitä oli unohtunut. Kai joku aika tärkeä, mitä ei postipakettiin saanut mahtumaan.
Silloin State Collegeen mennessä käännyttiin hakemaan Antin pukua. Se oli uuden vuoden aatto ja ajoimme Mikon kanssa yli 900 kilometriä sinä päivänä. Siis edestakaisin samaa tietä.
Lähetä kommentti