Kun Amerikan aikaan kävin Suomessa, olin useimmiten työmatkalla ja matkalla Turkuun . Pystyin aina venyttämään matkan molempiin viikonloppuihin ja asuin vanhempieni luona Haagassa. Kesäloman aikaan kävimme koko perhe Suomi-lomalla ja asuimme silloinkin Haagassa, tosin lapset kuka missäkin - kuten nytkin. Nythän lapset ovat maailmalla omillaan, mutta onneksi meillä on oma koti Suomessa. Antti siellä asustaa, mutta se on ihana tukikohta jonne tulla Suomessa käydessään.
Mutta muuten käynnit Suomessa ovat muuttuneet. Lääkärikäynnit ja hoitokokoukset yritetään ajoittaa siten että pääsen mukaan. Eilen ja toissapäivänä kiersin tutustumassa Helsingin muistihäiriöpotilaiden hoivakoteihin. Haagassa käyn edelleen mutta se on jäänyt että Äiti tekisi minulle ruokaa ja moittisi vääriä vaatevalintojani ja päivittelisi että olen laihtunut. Tai no... kyllä Äiti edelleen päivittelee, että olen laihtunut. Voin vakuuttaa että vuosikausien aikana en ole jatkuvasti, ainoastaan, koko ajan laihtunut.
Muistan kuinka Äitini puuhasi lääkäriaikoja ja osti vaatteita ja sukkia omalle äidilleen, Mummilleni. En kiinnittänyt siihen juuri huomiota, kunhan Äiti tuotakin hössäsi kaiken muun touhun ohella. Elämä vaan menee niin kuin kuuluukin. Äidiltä tyttärelle ja tyttärentyttärelle aikanaan ja siten aina eteenpäin. Maailma on aika hyvin järjestetty kun on luotu tyttäret. En sitäkään tajunnut nuorena. En varmaan olisi sitä edes hyväksynytkään. Enhän silloin hyväksynyt minkäänlaista eroa poikien ja tyttöjen, veljien ja siskojen välillä. Nuoruuden vilpitöntä, suloista ehdottomuutta.
Olen onnellinen tytär ja olen onnellinen että minulla on tytär.
7 kommenttia:
Et siis usko että minä osaisin ostaa sinulle vaatteita vanhuudenpäivilläsi? En sitten osta jos ei kelpaa.
Niin... mehän käytetään Pian kanssa samoja kenkiä ja paljolti samoja vaatteitakin joten luotan Piaan vahvasti. Toisaalta minulla on käytössä sinun hylkäämä fleece ja käytän Antin takkeja, joten ei se kai ihan mahdotonta ole että voisit ostella minulle vanhudenvaatteet.
Jos yhtään lohduttaa niin pojilla on ainakin jatkuvasti huono omatunto siitä, että vanhemmista huolehtiminen jää edelleen enemmän tytärten huoleksi. Eihän siihen ole mitään varsinaista syytä, se vaan on niin. En voi mennä oikein senkään taakse, että asun ulkomailla - niihnän sinäkin asut.
Ei... vilpittömästi.... tiedän kuinka paljon veljeni tekevät, mutta tyttären rooli on toinen. Se on etuoikeus.
Ainakaan Mikolla ei tarvitse olla huonoja omatuntoja, kun tietää, että meillä (siis ihan äsken myös vielä Puffallakin) aina tarvittaessa on näitä tyttäriä ja tyttärien tyttäriä ja myös pojan-poikia ottamassa vastuuta ja hoivaamassa. Niin kauan kun olet etupäässä muissa maissa, riittää, että sentään saa melko usein jutella ja tarvittaessa kysyä mielipiteitä ja neuvoja.
Anteeksi Pia. kyllä sinäkin minua tuet ja hoivaatkin, mutta tuskin
jaksaisit liittyä vaatteiden osto-
ryhmääni sitten aikanaan .....
Lupaan ostella vaatteita sulle kun et itse sitä pysty tehdä. Ja kenties muutenkin voin olla avuksi :)
Ihanaa, sitten voin olla rauhassa ja luottaa että olen kaunis vanhakin!
Lähetä kommentti