Se lentokenttä Chennaissa

Jännä eksoottinen piirre Chennain lentokentässä on vastaanottajat. Kun matkaaja on selvittänyt immigraation, läpivalaissut lentokoneessa olleet - jo koneeseen mennessä tutkitut käsipakaasinsa -(intialainen erikoisuus), saanut matkatavarat, antanut tullille allekirjoittamansa lipukkeen ja päässyt sen läpi, alkaa pitkä matka. Käytävää on noin kilometrin verran ja ulkopuolella näkee satoja nenä lasiseinään kiinni nojaavia innokkaita vastaanottajia. Kulkuväylä kapenee joten turistit ja kotiinpalaajat ahtautuvat pakaasiensa kanssa yhä ahtaampaan väylään kunnes kapoinen ulosmenoportti vihdoin avautuu eteen.

Ulosmenoportin ulkopuolelle ei vastaanottajilla ole asiaa, mutta kuten usein Intiassa, säännöt ovat eri asia kuin käytäntö. Intialaisilla on aina koko perhe kotiinpalaajaa vastassa ja "perhe" käsitetään kuten Suomessa "laajennettu suku". Sitä tullaan kymmenellä autorikshalla tai bussilla kaivattua omaista vastaan. Kaikki suvut tungeksivat heti portin takana niin että ihan oikeasti, yhtään liioittelematta, vedän toisella kädellä kapsekkiani ja toisella hätistän ihmisiä ympäriltäni kuin kärpäsiä saadakseni raivattua polun jota pitkin pääsen väentungoksen läpi autoomme.

Tamilin ja intialaisaksenttisen englannin kakofonia soi korvissa. Naisten hiuksissa olevat voimakkaasti tuoksuvat jasmiininkukat eivät koskaan peitä ikuista intialaista hien hajua. Kirjavan värikkäät sarit, psykedeelisin kuvioin koristellut salwar kameezit ja kimaltavien kultakorujen määrä vastaanottajien yllä aiheuttaa tottumattomalle tulijalle migreenin.

Tietää tulleensa toiseen maailmaan. En tiedä voiko uusi terminaali ikinä muuttaa tätä.

Life is good

Kun loppusuora avautuu, sitä jaksaa kummasti. Enää viikko ja sitten - hyvästi Mustijoki, Mäntsälä ja Pornainen! Olen kaikesta huolimatta viihtynyt Pornaisissa, pidän henkilökunnasta ja potilaista. Meillä on ollut ihan uskomattoman hauskaa siellä mutta en usko koskaan elämässäni olleeni jatkuvasti, päivästä toiseen, niin lopen väsynyt kuin koko tämän vuoden olen ollut.

Nyt on auvoinen olo. Lähdin töistä niin että Pia pelästyi "miten sä äiti olet jo nyt kotona" kun olin hieman ennen neljää perjaintai-iltapäivällä Töölössä. Yksi vuoden harvoista päivistä etten tehnyt ylitöitä! Jo aamu oli kuin Johnny Liebkindin laulu "voiko ihanammin päivän enää alkaa". Aurinko paistoi, Lahdentiellä ei ollut ruuhkaa, Radio Vegan nuoret suomenruotsalaiset juontajapojat olivat sympaattisen iloisia viikonlopun odotuksessaan ja soittivat kivaa musiikkia. Mäntsälään kääntyessä soi Village People'n klassikko "Y.M.C.A" joka sai minut nauramaan ääneen, väänsin volyymit maksimiin ja lauloin mukana "young man ... it's fun to stay at Y.M.C.A".

Iltapäivällä kävimme Pian kanssa Ison Omenan ostarissa muistelemassa Espoon aikoja, juomassa kahvit ja Alkossa täydentämässä tyhjää viinikaappiamme. Kävin pikaisesti kotona pakkaamassa ja iltayhdeksän jälkeen ajoin suoraan kohti auringonlaskua mökille, menin uimaan, järvi oli tyyni, ilta vielä lämmin, vesi raikasta, oli hiljaista ja kaunista. Kiersin koiran kanssa tilukset, poimin kimpun kesäkukkia joita on yhtäkkiä jostain taas tullut, istuin puutarhakeinuun ja olin täydellisen onnellinen. On kesä, viikon päästä alkaa loma, Mikko tulee Suomeen, Pian Michael tulee Suomeen. Syksyyn ja talveen on vielä pitkä aika. On kesä, kukkia ja järvi.

Paranee kuin pyy pivossa

The Hindun artikkeli 9.4.2012 ”Chennain lentokentällä pitkä matka” kertoi oikeastaan kaiken Chennain lentokentän nykytilasta. Viimeisimmässä Aasian lentokenttien palvelulaadun arvioinnissa Chennain lentokenttä pääsi sijalle 153 tutkimuksessa mukanaolleista 156 lentokentästä.

Chennain lentokentän uudistamiseen on siis aihetta. Kolmivuotinen uudistamisprojekti aloitettiin vuonna 2008, ennenkuin minä muutin Chennaihin. En usko, että pääsen käyttämään uutta uljasta(?) kenttää ennen lähtöäni. Alussa oli tietysti intialaiseen tapaan normaaleja vaikeuksia esimerkiksi maanlunastusten kanssa, mutta ei homma mene ihan putkeen edes projektin loppusuoralla. Tämän vuoden uutisten kohokohtia:

• Tammikuussa, kuukautta ennen suunniteltua käyttöönottoa Airport Authority of India huomasi, että hissit, sähköjärjestelmät, paloturvallisuus ym vaativat viranomaistarkastuksia, joiden arvioitiin kestävän vähintään kolme kuukautta. Eli uudet kotimaan ja ulkomaan terminaalit valmistuvat huhtikuussa.
• Sähköt piti saada joulukuussa mutta saatiinkin vasta maaliskuussa (tätä ei ilmeisesti oltu huomattu silloin tammikuussa), lykkää valmistumisen kesäkuun alkuun.
• Toukokuussa vahvistettiin, että laitos vihitään käyttöön kesäkuun puolivälissä.
• Kesäkuun alussa lehdissä ihmetellään miten terminaalit voidaan ottaa käyttöön heinäkuussa kun palveluntarjoajista ei ole tietoakaan. Asiantuntijoitten mukaan sopimusten tekemisen jälkeen kestäisi ainakin 6 kuukautta saada ravintoloitten ym laitteet asennettua. AAI ei ole huolissaan ”heitämme sisään jotain peruspalveluja ja lisäämme loput myöhemmin”.
• Pari viikkoa myöhemmin lentokenttäjohtaja kertoo, ettei palveluntarjoajien kilpailutusta ole vielä järjestetty. Ei kiirettä, sillä käytämme elektronista kilpailutusta. Kun se on tehty, palveluntajoajat saavat kaiken valmiiksi kuukaudessa.
• Kesäkuun lopussa lentoyhtiöt kieltäytyvät kotimaan terminaalin koekäytöstä koska ”mitä järkeä olisi kokeilla terminaalia, jossa ei ole ravintoloita, loungeja, matkustajasiltoja eikä matkatavaroitten hallintajärjestelmää”. Palveluntarjoajien kilpailutusta ei ole vielä aloitettu.
• Heinäkuun puolivälissä kerrotaan, että kotimaan terminaalin matkustajasillat saapuivat pari päivää sitten Chennain satamaan. Oletetaan, että ne saadaan lentokentälle asti viikossa (yhteensä siis yhdeksän päivää, eli keskinopeudeksi tulee 0.14 km/h). Valmistajan asentajat odottelevat kentällä pääsevänsä asennustöihin, jotka tulevat kestämään kuukauden.
• Tänään kerrottiin, että kotimaan terminaali avataan 15.8 jälkeen, kunhan pääministeri Singhin ja Chief Minister Jayalalithaan kalenterista löytyy sopiva rako. Ravintola ym-palvelut järjestetään jollain väliaikaisratkaisuilla. Pysyvät sitten joskus myöhemmin.
• Näyttää siltä, että jos kaikki menee putkeen, kotimaan terminaali saatetaan siis ottaa käyttöön syyskuun alussa. Ulkomaan terminaali ensi vuoden alussa.

Ehkä terminaalit eivät tule koskaan aivan valmiiksi ja ehkä niihin ei saada koskaan kunnon ruokapaikkoja tai kunnollisia loungeja, mutta voin ainakin yhtyä The Hindun toiveeseen ”toivottavasti edes vessat löyhkäävät jatkossa vähemmän”.

PS. Chennain lentokenttä sai vuonna 2001 ensimmäisenä lentokenttänä Intiassa ISO 9001-2000 sertifioinnin laatujärjestelmälleen.

Ennen ja jälkeen(?):

 

Maailman parhaat

Intian yliopistojen ehdoton kärki ja kaikkien intialaisten ylpeyden aihe ovat maan seitsemän Indian Institute of Technologyä. Kaikki tietävät, että maailman parhaat opiskelijat opiskelevat näissä maailman parhaissa yliopistoissa maailman parhaitten opettajien johdolla. Ihan samaa asennetta kuin Suomessa ja varmaan kaikissa muissakin maissa.

The Hindussa oli viikonloppuna uskalias kirjoitus otsikolla "Our IITs have a lot to catch up". Kirjoittaja (entinen IIT-Delhin Alumni Associationin puheenjohtaja) rohkeni kyseenalaistaa Intian ykköskoulujen tason toteamalla, että yksikään IIT ei päässyt tämänvuotisessa QS World University Rankingissa 200 parhaan joukkoon. Delhi, Bombay ja Madras olivat sentään 300 parhaan joukossa, mutta muut eivät mahtuneet edes listalle.

Katsoin miten muut tutut yliopistot ovat pärjänneet viimeisimmissä QS ja Times Higher Eduactionsin rankkauksissa; alla listattuna 20 maailman parasta sekä valikoma muita yliopistoja (vasemmalla järjestettynä QS:n ja oikealla THE:n ranking-järjestyksessä). IIT Bombay ja IIT-Delhi näyttävät olevan samassa sarjassa kuin Aalto yliopisto. Kuten ennenkin, McGill on rankattu selvästi parhaaksi "meidän perheemme" yliopistoista (tai onhan "minun" UBC Timesin listalla jopa vähän korkeammalla). Helsingin yliopisto on petrannut ja on nyt QS:n listalla samalla tasolla Penn Staten kanssa; Timesin listalla Penn State on edelleen paljon ylempänä. UNSW:n rankkaus näillä listoilla poikkeaa tosi paljon: QS:n rankkaus on 49 eli samaa luokkaa kuin vaikka NYU ja parempi kuin LSE:n, mutta Timesin kriteereillä vasta 173.

Suomalaista ylemmyydentuntoa vähän häiritsee, että Uppsala on molemmissa rankkauksissa korkeammalla kuin yksikään suomalainen yliopisto. Ja me kun olemme aina naureskelleet "Uppsalan ekonomeille".

	QS	THE			QS	THE
Cambridge	1	6		Caltech	12	1
Harvard	2	2		Harvard	2	2
MIT	3	7		Stanford	11	3
Yale	4	11		Oxford	5	4
Oxford	5	4		Princeton	13	5
Imperial College	6	8		Cambridge	1	6
University College	7	17		MIT	3	7
Chicago	8	9		Imperial College	6	8
U Penn	9	16		Chicago	8	9
Columbia	10	12		Berkley	21	10
Stanford	11	3		Yale	4	11
Caltech	12	1		Columbia	10	12
Princeton	13	5		UCLA	34	13
Michigan	14	18		Johns Hopkins	16	14
Cornell	15	20		ETH Zurich	18	15
Johns Hopkins	16	14		U Penn	9	16
McGill	17	28		University College	7	17
ETH Zurich	18	15		Michigan	14	18
Duke	19	22		Toronto	23	19
Edinburgh	20	36		Cornell	15	20
Berkley	21	10		Duke	19	22
Toronto	23	19		UBC	51	22
UCLA	34	13		McGill	17	28
NYU	44	44		Edinburgh	20	36
UNSW	49	173		NYU	44	44
Warwick	50	157		LSE	64	47
UBC	51	22		Penn State	94	51
Copenhagen	52	137		Lund	86	80
LSE	64	47		Uppsala	83	87
Uppsala	83	87		Uni Helsinki	89	91
Lund	86	80		Stockholm	178	131
Uni Helsinki	89	91		Copenhagen	52	137
Penn State	94	51		Warwick	50	157
Stockholm	178	131		UNSW	49	173
KTH	180	187		KTH	180	187
IIT-Delhi	218	400		IIT-Bombay	225	325
University of Turku	224	375		Aalto University	232	325
IIT-Bombay	225	325		University of Turku	224	375
Aalto University	232	325		IIT-Delhi	218	400
IIT-Madras	281	400		IIT-Madras	281	400
325 merkintä tarkoittaa 301-350
375 merkintä tarkoittaa 351-400
400 merkintä tarkoittaa 400+
QS = QS World University Rankings
THE = The Times Higher Education World University Rankings

PureView

Tämä ei ole oikeastaan blogi. Halusin vaan tallentaa itselleni johonkin uudella kamerakännykälläni ottamiani kokeiluja.

Ensin kirkkaana aamuna Shenzhenissä otettu kuva ja sen osasuurennukset.

Kuva hotellin parvekkeelta Shenzhenissä
(otettu täydellä resoluutiolla 7728 x 4354 pikseliä)

Osasuurennus
(tässä 2197 x 1234 pikseliä)

Osasuurennuken osasuurennus
(tässä enää 1011 x 577 pikseliä)

Sitten kuva naapuritalon tylsästä seinästä. Halusin lähinnä nähdä miten hyvin valoisasta kuvasta voi erottaa yksityiskohtia, jotka ovat varjossa. Ei hirveän hyvin - siihen tarvittaisiin kyllä niin tehokas zoomi, että se rajaisi valoisat pois).

Vastapäinen talo
(täydellä resoluutiolla)

Heillä näkyy olevan joku viritelmä keittiön poistoilmaimurissa
(636 x 499 pikseliä

Remontoitavan asunnon yksityiskohdat näkyy yllättävän hyvin
ottaen huomioon kuinka pimeässä se on
(860 x 539 pikseliä, lisätty valoa ja kontrastia Picasalla)

Värit näkyvät paljon paremmin, mutta yksityiskohdat huonommin tässä kuvassa joka on otettu
zoomaamalla (käyttäen PureView -teknologiaa)
(873 x 491 kokoinen osasuurennus, tätäkin korjailtu Picasalla)

Ja tässä kirotut pulut

Elmu-kelmu

Oikeastaan tämä on vain kommentti Mikon edelliseen juttuun sillä luulen että niiden jotka eivät ole asuneet Intiassa on hyvin vaikea ymmärtää tätä kelmu- ja suojamuoviasiaa. En tietenkään ymmärrä sitä itsekään, ei parin vuoden Intiassa asuminen anna mitään valmiuksia tai auktoriteettia ymmärtää yhtään mitään Intiaan liittyvää juttua, mutta voin aina kommentoida.

Olen blogeissani monesti ihmetellyt Intiassa vallitsevaa tapaa korjata asioita loputtomiin, laittaa laastari päälle ja parannella elämän olosuhteita niin että korjatun kohteen alkuperäinen vika unohtuu. Se on niin ominaista Intiassa että siihen turtuu hyvin nopeasti ja omakin innovatiivisuus alkaa muuttua samaan suuntaan - siis asioita ennallaan säilyttäväksi ja tuoreen kehityksen tuhoavaksi kekseliäisyydeksi.

Elmu-kelmukääreet on yksi monista ensiavuista joista on tullut normi. Kännyköille ja tietokoneille myydään uusia suojamuoveja rikkoputuneiden alkuperäisten tilalle. Autojen penkit ja ratit, kotien soffat ja ruokapöytien tuolit suojataan aina muovilla - uusia muotoon leikattuja suojamuoveja vanhoihin rotiskoihin voi olla jopa valmiiksi saatavilla, mutta niitä on myös helppo tehdä. Työvoimaa riittää ja tuollainen tuottoisa muoviverhoilubisnes on helppo perustaa mihin vain kadunkulmaan.
Hienot kellot ovat haluttua tavaraa Intiassakin eikä kellotaulua suojaavaa muovia ole syytä poistaa. Jos sen poistaa, kello ei enää näytä uudelta.

Olen kertonut etten koskaan saanut uutta ovea keittiöön kun vanha aina korjattiin. Ei siitä koskaan tyydyttävää tullut mutta hieno asia oli että korjaajan sai aina samana päivänä kotiin kun ovi meni taas kerran lopullisesti rikki. Kylpyhuoneeseen en löytänyt uusia kaappeja joten lopulta oli alistuen pyydettävä paikalle puuseppä jonka mielestä vanhat kaapit oli aivan hyvät, vain ovien homeiset karmit ja mädäntyneet liukulistat piti vaihtaa. Kylpyhuone oli sen jälkeen samannäköinen kuin aiemminkin, tosin kaappien ovet nyt aukenivat. En aluperinkään pitänyt niistä kalusteista mutta olkoon, enhän edes asu siellä.

Chennaissa en ole nähnyt puluja muualla kuin kerrostalossa jossa Mikko asuu. Rakennuksen nerokas arkkitehtuuri on jättänyt kylpyhuoneiden ikkunarivistöön koko 14 kerroksen korkeudelta suojatun kuilun joka toimii mitä parhaimpana kyyhkyslakkana. Pulut kujertavat kuilussa aamusta iltaan todella meluisasti. Jokaisen kylpyhuoneen ikkuna on harmaan pulunkakan peittämänä täysin läpinäkymätön ja uutta pulunkakkaa suihkii sitä vauhtia että on luonnollista ettei yksikään talon asukas ikinä avaa kylpyhuoneidensa ikkunoita.

Ajattelimme ensin että pulut ovat pyhiä eläimiä eikä niihin siksi kajota. Mutta ei, pulut ovat niitä harvoja olioita Intiassa jotka EIVÄT ole pyhiä. Tehdäänkö jotain puluongelmalle? Kyllä vain: asuntojen ikkunat pidetään kiinni ja parvekkeille laitetaan puluverkot. Kuten Intiassa usein, estetiikka säästetään temppelihin ja jumalkuviin, joten verkot ovat joko ruostuvaa rautalankaa tai pissanväristä muovia jonka läpi tuskin näkee. Kun näitä verkkoja lisäksi koristaa pulunkakan roiskeet, ei parvekkeella viihdy muut kuin palvelija joka ripustaa sinne pyykit kuivumaan.

Touhukas pohjoismaalainen ei laita puluverkkoa vaan istuu parvekkeellaan nauttien merimaisemasta ja siinä sivussa huitelee puluja pois. Ja on mielessään kehitellyt yksinkertaisen suunnitelman koko taloon kyyhkyslakkakuilujen peittämisestä vaikka sillä ruostuvalla verkolla jolloin puluilla ei enää olisi pesimispaikkaa ja niiden olisi pakko muuttaa muualle. Mutta sen verran intialaistunut tuo touhukas pohjoismaalainenkin on että ymmärtää ettei suunnitelmaa kannata esittää taloyhtiölle. Tokihan myös pohjoismaalaisen on tajuttava miten puluongelmat oikeasti hoidetaan ja minkä kaikki opastivat Mikolle jo muuton yhteydessä - jokaiseen ikkunaan ja parvekkeille on heti asennettava verkot jotta pulut eivät pääse sisään. Mikä on kerran keksitty, sitä ei enää mietitä eikä ainakaan muuteta.

Pussillinen vanhoja laastareita entisissä paikoissa on parempi kuin yksi laastari uudessa kohdassa. Tämä on minulle se "dynaaminen nouseva Intia" josta hämmästellen luen länsimaisista lehdistä enkä tiedä puhummeko samasta maasta.

Melkein kotona

Lautalla Shenzhenistä Hongkongin lentokentälle tunsin jo olevani melkein kotona Intiassa kun katsoin käytävän toisella puolella olevaa miestä. Kiinnitin ensin huomioni siihen miten hän osasi juoda Fantaa pullosta. Ei "kuten vauvat", panemalla pullonsuu suuhun, vaan "kuten aikuiset", kaatamalla tyylikkäästi parin sentin korkeudelta. Komeat viikset eivät edes juuri kastuneet.

Sitten huomasin hänen tavaransa. Rollerin kahvan suojamuovi on säilynyt hyvin. Läppärin suojamuovi ei ole näköjään kestänyt kulutusta vaan se on pitänyt korvata elmu-kelmulla. Toimiva ratkaisu. Kuvasta ei valitettavasti oikein näy (jouduin sentään ottamaan kuvan salaa), että myös kännykkä on kokonaan elmu-kelmulla päällystetty.

Kun tulee joskus aika myydä nämä eteenpäin, niin ostaja saa uudenveroiset vehkeet. Ei ostajallakaan tosin ole siitä íloa, koska myös hän käyttää vastaavia suojamuoveja.

Yhden päivän kesäloma

Vietimme Pian kanssa leppoisan viikonlopun mökillä ja lähdimme raukeasti sunnuntaina aamupäivällä kaupunkiin. Ajoimme Jeepillä Helsinkiin ja kotiin Töölöön - 80 kilometria. Kotona laitoin pesukoneen päälle, luin sunnuntai-Hesarin ja sitten veimme Jeepin 3 kilometrin päähän Kallioon jossa Lexus oli vaihdossa. Ilkka ja Riikka olivat sopivasti lähdössä Stockalle joten juttelimme niitä näitä mukavia aurinkoisella Toisella linjalla. Ajoimme Lexuksella 6 kilometrin päähän Haagaan Ukin luokse. Ukki oli kovin sairas ja väsynyt eikä jaksanut lähteä Riistavuoreen joten vain rupattelimme kuulumisia. Kilometrin päässä on Riistavuoren vanhustenkeskus jossa Mummi oleskelee. Mummi oli siellä juuri päiväkahvilla, odotimme että hän saa kahvinsa juotua ja menimme osaston parvekkeelle istumaan ja nauttimaan kauniista ilmasta vaikkei Mummi ihan muistanut keitä olemme. Ja sitten takaisin 6 kilometria kotiin Töölöön.

Auto jäi asukasparkkiin kadunvarteen, koira kotiin ja kävelimme 2 kilometrin matkan Aleksille lounaalle Santa Fe'hen. Sieltä poukahdimme korttelin päähän kahville Espan Café Esplanadille vaikka matkalla pysähdyimme Monki-nuorisokauppaan. Monkissa oli hyvä alennusmyynti ja ostimme molemmat jonkinlaiset villapuserot. Ei ehkä niin kesäistä shoppailua, mutta taisi olla ensimmäinen kesään vivahtava päivä joten ei niitä hellevaatteita oikein osaa vielä ajatella. Espalla oli mukava istua kahvilan ikkunan ääressä ja katsoa ihmispaljoutta. Katuterassi oli niin täynnä että tuntui turhalta norkoilla ja odotella vapautuvia paikkoja kun sisälläkin oli ihan mukavaa.

Jätimme kodikkaan kahvilan ja vaelsimme kahden korttelin matkan Mannerheimintien yli Yrjönkadulle. Poikkesimme hotelli Tornin baariin nauttimaan lasilliset valkoviiniä. Aurinko paistoi kuumasti tuulelta suojatulle kattoterassille, nautimme viinistä ja ihailimme kaunista kaupunkiamme. Tiirailimme kotiamme Töölössä, näimme hyvin Ilkan ja Riikan Kallion talon ja Antin uuden kotitalon Hakaniemessä. Haaga näkyi tuolla kauempana Keskuspuiston vieressä, Länsiväylä vei Espooseen missä asuimme ennen. Tarvontie näkyi Munkkiniemen kupeessa - sieltä olimme aamulla ajaneet kaupunkiin mökiltä tullessa. Ihmettelimme kuinka pieni ja kodikas Suomen pääkaupunki onkaan. Kaikki on käden ulottuvilla ja kävelymatkan päässä. Meri kimmelsi joka puolella, oli lämmintä ja kaunista, oli rauhallisen onnellinen tunnelma.

Laskeuduimme hissillä maantasoon ja tepastelimme 1.5 kilometrin matkan kotiin. Antti tuli yllättäen valtavan pyykkikassin kanssa pesemään pyykkinsä ja hakemaan tavaroitaan uuteen kotiinsa. Eikä Antti olisi Antti jollei olisi tyynesti jättänyt pyykkikoneen päälle lähtiessään Hakaniemen kotiinsa tai jonnekin, minne nyt milloinkin. Äiti sitten ripusti kymmenen paitaa henkareille kuivumaan, tunki loput kuivauskoneeseen ja kaikki Antin tummat likaiset vaatteet pyörii parhaillaan koneessa, äidin toimesta, seuraana päivänä.

Yhteen päivään mahtui kesämökki ja keskikaupunki, shoppailu, kahvilatunnelma ja aurinkoinen terassi, isovanhemmat ja oma perhe. Suomi on upea maa, Helsinki on ihana kaupunki. Ja kaikki on niin lähellä. Parhaiten Helsinkiä kuvaa varmaan hotelli Torni: mennään hissillä 15. kerrokseen ja sieltä näkee kaiken minkä haluaa nähdä. Ei ole pilvenpiirtäjiä eikä niitä tarvitakaan. 15. kerroksen näköalat ovat huikeat ja avoimet. Se on sopivasti suuruutta ja oikea annos pienuutta ja vielä tervettä vaatimattomuutta.