Ruokamatkalla(?) Kanadassa

 On monella tapaa hienoa kun lapsi valmistuu yliopistosta. On ylipäätään hyvä valmistua koska sen vuoksi yleensä opiskellaan jotta valmistuisi ja pääsisi tekemään koulutusta vastaavaa työtä, jotain sellaista työtä jota ilman sitä koulutusta ei saisi.
Tuo oli se syvällinen osa kirjoitustani.

Tärkeätä lapsen valmistumisessa yliopistosta on tietenkin se että vanhemmat voivat ottaa ylimääräisen loman ja matkustaa toiselle mantereelle todistamaan valmistujaisia. Olen vieläkin katkera suomalaisen ankeasta tavasta olla järjestämättä massiivisia valmistujaisjuhlia koska se vei meiltä matkan Suomeen Ilkan valmistujaisiin.

Olen itse tämän viiden vuoden aikana ehtinyt käydä ties kuinka monta kertaa Montrealissa ja Ste-Anne-de-Bellevuen pikkukylässä Pian luona, Mikolle tämä on kolmas kerta, Ilkalle ja Riikalle ensimmäinen. Ilkka on toki Montrealissa käynyt muutaman kerran aiemmin, olihan Ilkalla itselläänkin tarkoitus ottaa opiskelupaikka McGillissä vastaan.

Koska olemme kaikki lomalla, olemme enimmäkseen vain syöneet hyvin. Sen huomaa kuvia katsoessa. En ole varma olemmeko tehneet muuta. Olemme kyllä jutelleet paljon siinä sivussa, viettäneet hyvää yhteistä aikaa ja nauttineet olostamme, mutta ruoka on aina ollut jotenkin esillä. Ainakin kuvissa:

 Mikon ja Pirkon saapumisiltana ei lähiseuduilla ollut muita ravintoloita auki kuin Pian asunnon alakerrassa oleva epämääräinen pixxa-souvlaki-paikka. Mikko sai kanadalaisen erikoisuuden Poutienne-annoksen (ranskalaisia perunoita sulatetun juuston ja ruskean kastikkeen kastikkeen kanssa. Pitää ottaa selvää onko se enemmän ranskalais- vai brittiläisvaikutteinen ruokalaji. Erikoinen ja yksi kerta riittää). Ilkka ja Riikka olivat ehtineet olla Kanadassa jo kaksi päivää.

 Kun Riikka ja Ilkka asuivat Pian kämpässä, me Mikon kanssa asuimme 10 minuutin ajomatkan päässä Bed&Breakfastissa. Tässä seisoskelen B&B:n drivewayn edustalla, aurinko paistaa ja on kaunista. Hieno paikka!

 Lehmien luona ei syöty, mutta toisaalta lehmistä tulee paljon syötävää - maitoa, jugurttia, juustoa, lihaa. Nämä lehmät ovat valioyksilöitä joita kuljetetaan eri maatalousnäyttelyihin esiintymään. Siksi mekin olemme niin ihailevan näköisiä taustalla.

 Pre-graduation dinner oli Ste-Annen parhaassa ranskalaisravintolassa. Ruoka oli todella hyvää ja sitä oli todella riittävästi. Mukana oli myös Pian Michael joka istuu tuossa Ilkan vieressä. Mikko ja Michael tapasivat ensimmäistä kertaa, oli se tietysti vähän jännittävää.

 Jos voi syödä vielä enemmän niin se on mahdollista ainakin Pian ja Miken luona. Mike on antaumuksellinen kokki joka loihtii aterian kuudelle hengelle niin että siitä riittää kahdellekymmenelle ja lopulta ne kuusi henkeä on syönyt miltei kaiken ja lähtevät paksuina palloina pyörimään yöpymispaikkoihinsa. Tarvikkeet olimme ostaneet aamulla torilta joka sekin oli aivan ihana kokemus!

Kun tarvitsemme vain pientä iltapalaa, Pia löysi meille taivaallisen japanilaisen ravintolan jossa söimme sellaista sushia ja sashimia jota emme olleet koskaan tienneet olevan olemassa. Ei yhtään soijaan ja wasabiin kastettuja rullia vaan aivan ihmeellisiä ja taivaallisen herkullisia luomuksia. Chef's Special-listalta kannatti ottaa juuri ne mitä hyvä tarjoilija suositteli!

Euforiaa

On ihan oikeasti euforinen tila. Vähän kuin hyppelisin ilosta. Työpäivä päättyi ja huomenna lähdemme Montrealiin Pian valmistujaisiin. Mikko on Suomessa ja matkaamme Kanadaan yhdessä. Ilkka ja Riikka ovat jo Pian luona, vain Antti ei töidensä puolesta päässyt matkaan. Erehdyksen vuoksi Ilkka ja Riikkakin joutuvat lähtemään ennen Pian graduation-tilaisuutta takaisin Suomeen, mutta nautimme yhdessä kuitenkin pre-graduation illallisen, toivottavasti jossain Ste-Anne-de-Bellevuen ravintoloista. Ste-Anne on ollut Pian kotikylä viimeiset viisi vuotta, se paikka jossa McGill Universityn ympäristötieteiden kampus sijaitsee. Eli hyvin tärkeä paikka.

Nyt lopetan kirjoittamisen ja keskityn omaan euforiaani. Ja juon kahvini loppuun.

Elämänmenoa

Aika vain menee huomaamatta. Olen töissä liian pitkään, lähden sinne liian aikaisin, koko viikko menee siinä. Onneksi ryhdyin käymään lauantaiaamuisin Kirkkonummella ratsastustunnilla niin on pakko lähteä jonnekin viikonloppuna. Muuten voisi käydä että vaellan vain keskustaan syömään jonnekin, istumaan kahville ja katsomaan ihmisvilinää. Viikonloppuisin Stocka on täynnä, Aleksi kuhisee, torilla on porukkaa, Espa täynnä turisteja.  Ihmettelen kuinka Helsinki on muuttunut siitä kun  olin nuori. Nyt kaupunki on vireä, vilkas, kansainvälinen, hyvinpukeutuneita ja tyylikkäitä ihmisiä, ravintolat täynnä eikä kahviloihinkaan aina mahdu. Sunnuntaibrunssit ovat lyöneet itsensä läpi.

Keskusta tuntuu olevan nuorten aikuisten paikka, mutta mahtuu sinne vanhempaakin väkeä. Keskustassa notkuminen, vaeltaminen ja ihmisten katselu taitaa olla pääharrastukseni. Onko se vähän pateettista?

Mökkikausikin on alkanut. Somerniemellä on ollut upeata käydä. Suursiivouksen, täystuuletuksen ja tekstiilien pesun jälkeen talven tunkkaisuus on kadonnut täysin ja olen todella nauttinut mökkiviikonlopuista. Aina ajattelen että teen vain vähän hommia ja sitten vain luen. Yksin ollessa se ei minulta oikein onnistu. Pari viikkoa sitten jouduin lähtemään jo alkuiltapäivästä Helsinkiin kun huomasin etten touhuillessani ollut syönyt tai juonut mitään koko päivänä. Kyllä työtä tehdessä on ainakin nestetasapainosta pidettävä huoli!

Aloitan ruoanlaiton mutta jotain kulhoa esiin ottaessa huomaan että kaappi pitäisi pestä ja pesen sen. Laitan kahvin tippumaan ja katson ikkunasta että tuo katajahan on maahan asti kallellaan ja käyn sahaamassa sen, vedän kirveellä oksat, vien risut ja oksat niemen suuntaan kasoihin. Samalla huomaan kuinka paljon katkenneita männynoksia onkaan maassa ja kerään niitä siinä joutessani. Lopulta tajuan että se kahvi on odottanut minua jo toista tuntia.

Tarvitsen toimivan moottorisahan, silppurin ja klapikoneen. Näin alkajaisiksi.

Salcompians Together - pool party

Tämänvuotinen Salcompians Together pidettiin vappuaattona Queens Land -huvipuistossa. Onnistunut valinta, erilainen juhla verrattuna aikaisempien vuosien juhlallisempiin tilaisuuksiin.

Suhtauduin paikkaan etukäteen terveen ennakkoluuloisesti. Varmistin Victorilta "oletko varma, että emme vaaranna työntekijöitten turvallisuutta, onko Intiassa mitään huvipuistolaitteitten katsastusjärjestelmää". Victor vakuutti, että paikka on hieno ja katsastusjärjestelmä on aukoton. Queens Land on maantien varressa matkalla tehtaalle. Katsellessani sitä olen usein miettinyt mahtaako se olla enää toiminnassa; tyypillisen lohduttoman ja ränsistyneen näköinen paikka, joista ei usein tiedä ovatko ne rakenteilla vai jo hylättyjä.

Sisään päästyä Queens Land osoittautui aivan normaaliksi ja yllättävän isoksi huvipuistoksi. Meidän 4000 työntekijäämme mahduivat sinne hyvin, vaikka suosituimmille laitteille muodostuikin aluksi pitkiä jonoja. Kaikilla tuntui olevan kivaa.

Victor oli kertonut etukäteen ohjelmasta, että lounaan jälkeen ihmiset voivat mennä uima-altaaseen. Uima-altaaseen? Onko Victor mennyt sekaisin? Intialainen pool party? Mielikuvitukseni ei kertakaikkiaan riitä kuvittelemaan operaattorityttöjäni bikineissä polskuttelemassa uima-altaassa.

Kävin aamulla katsomassa uima-allasta, joka osoittautui oikeaksi vesipuistoksi, lukuisine vesiliukuineen ja putouksineen. Lounaan jälkeen vesipuisto olikin täynnä, satoja tyttöjä jonottamassa liukumäkiin, ottamassa suihkua vesiputousten alla, roiskuttamassa vettä toistensa päälle. Kaikki toki täysissä pukeissa omalla, vain naisille ja lapsille varatulla alueellaan. Miehet olivat omalla allueellaan, osa shortseissa, osa teryleenihousuissa, kaikilla aidot intialaiset aluspaidat päällä. Lukuunottamatta erilaista pukeutumiskulttuuria ja sitä, että pojat ja tytöt oli erotettu omille alueilleen, näky olisi voinut olla vaikka Brasiliasta, yhtä riehakasta vedestä nauttimista kuumana kesäpäivänä.

Vesipuisto aamulla. Iltapäivällä tämä oli täynnä ihmisiä, mutta kuvaaminen oli - luonnollisesti, muutenhan kuvissa voisi olla ties mitä wet-sari kuvia - kiellettyä

Jostain syystä täällä aallokkoaltaalla sai kuvata vaikka täälläkin oli niitä pahamaineisia märkiä sareja

Myös Chennaissa vappusää oli lämmin ja enimmäkseen aurinkoinen